tiistaina, huhtikuuta 4

Mitäpä meille?

Laitoin molemmat blogit piiloon, koska jotenkin alkoi ahdistamaan niiden pitäminen esillä täysin tyhjänpanttina. Ehkäpä näin vuoden jälkeen on hyvä aloittaa uudestaan.

Edelleenkin meidän elämä kulkee aika pitkälti samojen kaavojen mukaan. Siis hyvin tavallista elämää johon kuuluu silloin tällöin (about kerran viikossa) omatoimiset agilitytreenit. Jos päädyn jäämään Helsinkiin vielä tuleviksikin vuosiksi niin ryhmäpaikka olisi tiedossa ensi sykysylle. Kimppisryhmä johon päästäisiin olisi meille juuri sopiva, koska se on sellainen löysirantein kimppisryhmä, jossa ei tarvitse treenata kisatavoitteiden kanssa. Ja meillähän niitä kisatavoitteita ei ole tällä hetkellä. Tarvittaisiin paljon rutiinia sekä pitäisi päästä valvovan silmän alle, jotta uskaltautuisin kisoihin. On nimittäin tullut huomattua, että omat taidot ovat alkaneet ruostumaan. Jottei kuitenkaan treenaaminen kävisi liian tylsäksi niin kävin Senni Huotarin pitämällä juoksukontaktioluennolla. Pidemmän aikaa ajatuksissa on ollut katsoa mitä tapahtuisi jos Rillan A-esteellä olisikin pysäytyksen sijasta juoksukontakti. No nyt prosessi on aloitettu. Kun ei ole kisatavoitteita, ehtii hyvin kokeilemaan kaikenlaisia projekteja. :-D

Uusi halli on tuntunut hyvin kotoisalta, koska siellä ei ole lämmitystä eikä tekonurmipohjaa. :-)

Syksystä asti ollemme Rillan kanssa pitäneet majapaikkaa yllä Helsingissä. Ei kuitenkaan aivan kantakaupungissa, vaan lähellä Keskuspuistoa (maailman parasta) ja vain muutaman kilsan päässä HAU:n treenihallista (toiseksi maailman paras asia). Rilla on sopeutunut loistavasti. Jostain syystä se tuntuu rauhoittuneen täällä eikä streessaa enää ollenkaan esimerkiksi yksin jäämistä (Nanan lopetuksen jälkeen vanhempieni luona Rilla jäi yksinjäädessään joskus haukkumaan). Asiat ovat rullanneet Helsingissä siis kaikinpuolin loistavasti. Rilla ajelee vaivattomasti niin junalla, bussilla, metrolla kuin ratikallakin. Helsinki tuntuu muutenkin olevan hyvin koiraystävällinen kaupunki, koska moniin kauppakeskuksiin, kahviloihin, baareihin ja ties minne saa ottaa koiran mukaan (kerran näin lähi-Alepassammekin asiakkaan koiran kanssa :-D). Rillan kanssa olemme eritysesti professoituneet kirjastoasiakkaiksi, kun olen nyt erityisen ahkeraan lainannut kursseihin ja opintoihin liittyviä kirjoja. Rilla on tainut jokaisella kerralla olla mukana kirjastokäynneillä, koska poikkean kirjastossa yleensä lenkkien ohessa. Eilen piipahdin käymään kirjastossa ja päädyin samalla ennakkoäänestämään. Rilla tietysti mukana. :-D Rilla hurmasi vaalivirkailijat hetkessä.

En tiedä sitten, mikä on saanut Rillan rauhoittumaan. Muutto, ikääntyminen, kerrostaloasuminen vai ainoan koiran kuningattaruus? Hyvä, että kuitenkin on rauhoittunut. Kaikkien elämä on helpompaa sillä tavalla. Toisaalta hihnakäyttäytyminen on mennyt pikkasen vikaan. Muutamia huonoja koirakohtaamisia on tapahtunut, kun omistajat eivät kykene hallitseman isoja (ja vahvoja) koiriaan. Yhden saman koiran kanssa on tapahtunut kaksi läheltäpiti tilannetta, kun omistajalla ei ole ollut voimia estää koiraansa hyökkäämästä Rillan iholle. Tällaisten tapahtumien takia olen alkanut enemmän kiinnittää hihnakäyttäytymiseen huomiota, ettei Rillan tarvitsisi olla valmiina reagoimaan jokaista vastaan tulevaan koiraan vaan voisi joskus kävellä ihan rennosti ohi. Toivottavasti tässäkin asiassa tapahtuisi edistystä.

Tällaisia kuulumisia meille. Ehkä palaan kirjoittamaan jo ensi kuussa tai sitten vasta vuoden päästä, saa nähdä.

 "Vanha" kuva syksyltä 2016 Porkkalanniemestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti