Se olet, ainutlaatuinen

Kesäloma on alkanut. Koulurintamalla olen saanut yhden tason lopetettua ja syksyllä kohtaan lukion haasteet. Viiden vuoden jälkeen on kummallista hajottaa porukka, joka on ollut mielettömän tärkeä itselleni. Tosin, kyllä sitä on toisille vittuiltu ja huudettu ja aina on ollut mielestäni joku kamala ääliö luokalla, mutta kyllä ne viimeiset päivät elettiin kuin oltaisiin oltu sisaruksia kaikki. Unohdettiin vanhat kaunat ja muisteltiin menneitä kyyneleiden saattelemana. Nyt kohti kuitenkin uusia haasteita ja kesälomaa.

Myös kaikkea jännää tapahtuu. Tilasin tänään uuden objektiivin - tosin sain lahjaksi osittain - mutta empä vielä paljasta mikä se on. Osa saattaa osua arvauksissaan aika lähelle, mutta pidetään vielä jännityksessä. Itse olen ainakin tyytyväinen valintaan, saa nähdä sitten kun saan sen käsittelyyn!

Tarvitsemme uudistusta käytöstapoihin

Kuten huomata saattaa blogi on saanut hieman uutta ilmettä ylleen. Bannerin teosta vastasi Laura eli kiitokset siitä. Tykkään ihan älyttömästi tuosta, ihan unelma! Samoin kuvia voi nyt katsella klikkaamalla isompana. Koodiavuista saan sitten kiittää Roosaa, joka tosiaan jaksoi neuvoa minua, vaikka en älyllisesti ole lahjakkaimmasta päästä.

Rilla on melkein saikkulomansa aikana hyppinyt pöydille. Ainakin ruuat sieltä pöydiltä kelpaa ja samoin kädestä varastelu on nyt in. Sanoisinko, että pyrrin ruokahalu on noussut ihan mahdottomalle tasolle. Se tosiaankin on varastellut kädestä ruokaa ja myös pöydiltä. Rillasta on tullut sanoin kuvaamattoman röyhkeä. Samoin sormet meinaavat lähteä kädestä, kun se hyökkää kohti palkkanamia. Varastelun ja pöydille kipuamiasen on kyllä loputtava nyt, mutta onneksi se on helpompi juttu kuin toinen meitä kalvava ongelma. Rillan suunnattomasta ruokahalusta huolimatta - toisaalta Rilla on aina ollut ahne, kuten pyrrin luonteelle on ominaista - liian laiha edelleen. Saapa nähdä, puolikiloa pitäisi ainakin painon nousta.

Toinen ongelma ja molempien koirien ongelma on haukkuminen. Ne vahtivat ja vartioivat pihaa. Ja kyllä, minussa se vika on. Olisin voinut tarttua haukkumiseen jo Rillan ollessa nuorempi, mutta silloin se ei ollut läheskään yhtä paha. Nyt on. Ne haukkuvat naapureita lakkaamatta ja kyllä hävettää. Varsinkin kun itse heräät aamulla klo 6 kun äiti on päästänyt koirat ulos ja ne räksyttävät siellä. Rillan kanssa ei ole ikinä aikaisemmin mennyt pinna, mutta nyt on lähellä. Hermot on tämän asian kanssa kireällä. Pari hyvää neuvoa olen saanut, mutta silti kuulisin mieluusti lisää. Muuten haukkuminen ei vaivaa esim lenkkeillessä tai toisia koiria kohdatessa, mutta naapurit eivät voi tehdä mitään pihalla etteivät nuo ole vauhkoilemassa aidan vieressä. Mietityttää, että mitenkähän tuon naapurisovun kanssa on?

Suvi-Karelia

Suvi-Karelia eli Joensuun kaksipäiväiset näyttelyt ovat nyt sitten ohi. Kauniita koiria on tullut nyt katseltua ihan riittämiin. Lauantaina oli liian helle, mutta sunnuntai oli pilvisempi ja parempi myös valokuvauksen kannalta. Kuvasatoahan tuli ihan kivasti. Täältä voi kuvia käydä kurkkimassa, jos sinä tai koirasi ovat kuvissa niin luvan kanssa saa kuvia ottaa käyttöön.

Tuli sitten kanssa shoppailtua vähäsen. Suurimmat ostokset olivat varmaan musta nahkahihna Rillalle ja Inkalta kaksi tilaamaani pantaa. Rilla sai ihan oman agility-pannan, kuhan päästään vielä aksaamaan. Vielä olisi haluttanut ostaa Rillalle uusi näyttelyhihna, mutta ei sitä varmaan tulisi niin paljoa käytettyä, että sillä olisi ollenkaan väliä minkälainen hihna sillä on.

Nana pääsi veteraanina juoksemaan kehään. Sain myös esittää sen (eli yllä oleva flatti ei ole Nana, mutta Flatkissin kasvatti Flatkiss Empress) ja hyvin meni. Veteraani oli lihapullan avulla pirteä (huomasi kuitenkin, että selvä veteraani se on verrattuna nuoriin flattehin) ja häntä heilui. Nanan kanssa suurin ongelma on se, ettei se suostu näyttelyissä heiluttamaan häntäänsä. Se ei siis erityisemmin pidä näyttelyistä, no "käyttökoirahan" se varsinaisesti on. Muistin myös juosta tarpeeksi kovaa, välillä koira lähti jopa laukalle. Nanan tulos oli ERI VEK2 ja olen tyytyväinen. Arvostelu ei ollut erikoinen ja Nana oli viimeinen koira, jonka tuomari arvosteli, joten.. No tässä kuitenkin tuomarin Tiina Illukan arvostelu Nanasta: "Erinomaisessa kunnossa, ryhdikäs ja kauniisti liikkuva." Siinä se oli, mutta olisin kuitenkin toivonut runsaampaa arvostelua. No ensi vuonna sitten uudestaan!

I don't wanna live that way

Mitä voi edes kirjoittaa? Ilmeisesti toivoin liikoja. Ihan liikaa. Olin kuvitellut kesästä kovin hauskan ja että tekisimme koko kesän ajan Rillan kanssa kaikenlaista. Mentäisiin treenaamaan kunnolla tokoa ja päästäisiin taas mukaan aksaamaan. Voitaisiin kokeilla jopa jotain uutta lajia. Kierrettäisiin parissa näyttelyssä ja ennen kaikkea lenkkeiltäisiin kunnolla metsissä. Miksi kaikki sitten tuntuu tällä hetkellä menevän päin helvettiä?

Toisaalta ei sitä kesälomaa mene kuin - ainakin - alle kaksi viikkoa. Siis hyvällä lykyllä. Tästä päivästä lähtien ainakin kolmen viikon lepo. Sallitaan vain pissi- ja kakkalenkit. Ei mitään muuta. Ei treenejä, ei muita koirakontakteja, ei mitään. Eristäydytään koko maailmasta. Joo siis eihän se ole kuin kolme viikkoa, mutta entä jos se on kolmen viikon päästä vielä seuraavat kolme viikkoa ja niin edelleen. Koko helvetin kesä. Nyt ei näy vaaleanpunaisia ajatuksia pään sisällä, ne ovat mustia. Pitää muuttua pessimistiksi. Koko miun elämä on pelkkää koiraa ollut tässä vuoden sisällä ja olen haaveillut siitä ja rakastan tätä uutta vaihetta elämässäni. Ja lähes koko sen vuoden tuo koira on sairastanut. Tämän vuoden puolella se on saanut olla kuukauden iloinen oma itsensä ja minä olen saanut kuukauden ajan ajatella, että tästä se lähtee. Mulla on terve koira. No miksi ei ole enää? Minun ensimmäinen koirani. Rillan tilanne näyttää hyvältä jos miettii mitä muuta sillä voisi olla, mutta tällä hetkellä ei mielessä pyöri kyllä mitään muuta kuin, että miksei minun koira voisi olla terve? Miksi juuri minun koirani? Oma olo kyllä varmaan helpottuu jo parin tunnin sisällä, kun pystyy rauhassa ajattelemaan asioita. Tällä hetkellä olo on vain pelkkää tuulta ja tuiverrusta.

kirjoitettu klo 10.46

No niin. Nyt olen mielessäni ajatellut ja punninnut asiaa. Ollaan nyt nämä kolme viikkoa oikein kiltisti ja rauhassa. Rilla ei treenaa tokoa eikä käydä kuin pienillä lenkeillä. Tehdään jotain pientä aivotyöskentelyä. Kolme viikkoa. Koitetaan saada koira terveeksi. En vaan tiedä mitä teen jos lääkäri sanoo, että lepoa seuraavat kolme viikkoa seuraavassa kontrollikäynnissä. En varmaan itke vaan saan jonkun raivokohtauksen. Nyt jo sydän alkaa tykyttämään ja adrenaliinitaso nousee. Onneksi on blogi johon voi purkaa pahaa oloa.

kirjoitettu klo 16.17

Kyllä se kotona osaa!

"Kyllä se kotona osaa." Niin perinteistä. Kyllä koira kotona tekee, mutta ei sitten treenimässä. Joopa joo. Rillan saikkuloman aikana on paljon aikaa. No mitä me tehdään? No treenataan, tietenkin. Ihan vaan kotipihalla hiotaan liikkeitä - että näyttävät hyvältä, kotona. Rillan tervehdyttyä minulla on suunnitelmissa, että jos saan ihmisiä mukaan meidän kanssa treenaaman tokoa, niin voisi katastrofaalisesti kokeilla mitä Rilla sanoo häiriössä treenaamisesta. Viimeksi ainakin meni niin penkin alle kuin olla ja voi..

Nanakin harrastaa damien noutamista kotona ♥

Päätin kuitenkin ihan omaksi iloksi väsätä pienen katsastuksen meidän nykyisiä liikkeitä varten. Huomaathan videot osassa liikkeistä.

Paikallamakuu 2min: Kotona joo ihan ok. Katselee vähän suuntaan jos toiseen, mutta ei vaihda asentoa ja on aika rento. Meidän suurin ongelma on varmaa se, että Rilla paineistuu helposti muista koirista ja ryhtyy levottomaksi. Tämä on kyllä meidän treeninumero yksi!

Seuraaminen: Ääh. Ei tule kotonakaan mitään. Tai lyhyillä pätkillä kontakti on hyvä, mutta jos tulee vähänkin käännöksiä tai edes Rillan mielestä liian pitkä ja tylsä matka niin sitten ei pyrriä jaksa enää kiinnostaa. Kontakti tippuu koko ajan ja jää laahaaman itseään taaemmas. Oon tehnyt imuttamalla pitkiäkin seuraamiskaavoja, missä on useampi käännös, pysähtyminen ja juoksupätkä. Meidän täyskäännökset on kanssa ihan kamalan väljiä. Suurin ongelma on, että en osaa tehdä treeneistä vaihtelevia vaan aina sillä samalla kaavalla.. Piti ihan aikaisemmasta videosta katsoa seuraamista niin aika samalla tasolla ollaan edelleen.

Maahanmeno liikkeestä & seisominen liikkeestä: Sanoisinko, että jäävät on ok. Jopa ihan hyvät. Rilla tekee säpäkästi ja odottaa nätisti. Ei myöskään ole kotona ongelmaa, että sekottaisi liikkeet keskenään. Vähän on ehkä alkanut ennakoimaan perusasentoa seisomisessa, mutta muuten tykkään. Video maahan ja seiso.

Luoksetulo: On vauhdikas ja hyvä. En tiedä sitten tekeekö Rilla liian ison kaarroksen sivulletullessa (videossa on kyllä ihan hyvä). Alkanut myös ennakoimaan käskyä, eli tätä pitää treenata. Video.

Estehyppy: Ollaan siinä vaiheessa, että Rilla pitäisi saada irti käsityksestä, että esteen toisella puolella on namikippo. Vauhti on hiipunut eikä aina edes hyppää. Olen tehnyt niin, että kun koira on hypännyt naksautan ja heitän perään namin. Seisomisen se osaa ja odottaa hyvin, eikä edes ennakoi perusasennossa.

Kuinkas sitten kävikään?

Helsinkiinkin ehdittiin tässä välissä. Piti päästä katsomaan kaksi lätkämatsia livenä. Vähän surullista katsottavaa se ensimmäinen peli oli, mutta tulipahan nähtyä Malkinin hattutemppu ja toisessa pelissä Slovakian sensaatiomainen ja hieno voitto. Unohtumaton kokemus sen voin sanoa! Tämänkään päivän jääkiekko tilanne ei suomipoijilla mennyt niin kuin toivottiin, mutta aina ei voi voittaa. Ensi vuonna katsotaan sitten uudestaan.

Rillasta ei myöskään ole saatu lätkäfania. Se suorastaan pelkää lentävää kiekkoa kohti Suomen maalia. Tosin se on vain minun syytä, mutta en ehkä olisi osannut odottaa Rillalta tällaistä reaktiota. Jo siinä vaiheessa, kun painan pään tyynyyn on pyrri juossut takapihan viimeiseen nurkkaan. Olen kyllä eläytynyt penkkiurheilijan rooliin pakonomaisen mahtavasti. Hihkunut, kironnut, haudannut kasvoni käsiini ja juossut ympäri taloa, kun kiekko on hallin missä päädyssä tahansa. Rilla on viettänyt nämä hetket pihalla esim luita syöden, mutta ehkä vähän yllätäen nyt viimeisten pelien aikana on ollut rauhallinen eikä ole kiireellä lähtenyt karkuun kiekkokansan karjuntaa. Yleensäkin Rilla reagoi hyvin voimakkaasti ihmisiin, jotka sanoisinko poikeavat edes vähän "normaalista" käyttäytymismallista. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen puhallus. Ihan vaikka puhallan kuumaa ruokaa että se jäähtyisi. Onko se kummallisuus se puhaltamisen tuottama ääni vai kasvon vaihtuva muoto? Joka tapauksessa, Rilla lähtee häntä koipien välistä keittiöstä aina kun huomaa jonkun puhaltavan. Muutenkin kasvojen äkillisesti muuttuvat muodot hämmentävät pyrriä paljon ja tyyppi laittaa usein korvat luimuun ja painuu eteiseen. Myös kohoavat äänet saavat pyrrin herkistymään. No lätkähuuma (jos sitä näissä loppupeleissä olikaan) on tänään ohitse ja vuosi on aikaa taas rauhoittua.

Ei elontiekään itsestään selvyys oo

Nurmikko vihertyy ja linnut valtaavat pesäpaikoiksi pihaltamme linnunpönttöjä. Ensimmäinen pariskunta on jo käynyt vilkuilemassa valikoimaa. Pari pääskystä on myös lennellyt pellon päällä, eli kesä on tullut mikäli on uskominen vanhaan loruun "pääskysestä ei päivääkään" ja siihen minkälaisia sääennusteita ilmatieteenlaitos lupailee tänne Joensuun seudulle. Huomenna päivällä + 25° eli helle!

Meillä on edelleen samat vaivat täällä. Rilla kipaisi maanantaina eläinlääkärin luona ja aivokalvontulehdus varmistui. Ei silti sataprosenttisesti, mutta lähes. Lääkitykseen ei enää kuulu kipulääkkeet, vaan uudet antibiootit ja kortisoni. Noiden avulla on kuume laskenut ja Rilla vaikuttaa varsin normaalilta. Häntä heiluu, silmät tuikkii ja multanokare on kirsun päällä. Samoin myös ninjailee Nana kanssa kuten kuvasta näkyy. Valittaa oloa, kun ei saa tehdä mitään. Oli sitten pakko ottaa naksutin käteen ja vähän lepsusti reenailla noutoa. Rilla pitää noutokapulaa jo jonkin aikaa suussa ja voi ottaa useamman askeleen minua kohti. Aluksi, kun sanoin käskyn "tuo" niin lähti peruuttamaan noutokapula suussa. Mistäköhän pyrrin päähän sellainen ajatus välähti? Kyllä tuota noutamisestakin saadaan varmaan ihan kiva liike kovalla työstämisellä, joskus vain tuntuu, että Rilla tarvitsee aikaa että sen aivot voivat prosessoida asian. Jos tänään ei onnistu niin huomenna varmasti onnistuu. Tokoiltiin tänään ihan koti pihalla vähän lisää ja saatiin vähän kuvamateriaaliakin. Tuossa vähän alempana on kuvia. Ja täältä löytyy lisää.

Meillähän on reilun viikon päästä näyttelyt. Rilla ei niihin valitettavasti pääse, koska sillä on dopingit. Nana kuitenkin on lähdössä valloittamaan veteraanikehät. Ja voi kauhistus, minä joudun esittämään sen. Minusta ei kyllä ikinä tule mitään handleria näyttelyihin. Jo flatin esittäminen on tarpeeksi haastavaa, kun takajalat pitäisi olla jotenkin "venyneet" ja pään pystyssä. Eniten hirvittää se juokseminen. Pitää mennä vauhdilla, että enhän minä pysty kääntymään pienessä kehässä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Minna kävi myös trimmaamassa Nanan eilen. Leijonankaulus lähti, mutta muuten oli kuulema ihan ok kunnossa. Nanan kaunis seisotus kuva löytyy tästä. Minähän sitä seisotan, mutta en ole varma onko onnistunut seisotus?

ps. grillikausi on avattu ♥

Kevään kauneutta